Mä löysin Porttiteatterin silleen, että mul oli frendi duunissa KRITS:issä Ja käväsin moikkaa sitä siellä. Höpöteltiin jotain omiamme ja mentiin keittiöön kahville. Bongasin siitä jääkaapin ovesta jonku kupongin.
Kupongissa oli maininta rikostaustasta ja vapautuvista vangeista ja päivämäärä. Kiinnostuin kovasti. Muistaakseni paikalla oli ainakin Tuija… Mä muistan viel et jännäs tosi paljon.
Tosi ujona kysyin sit päälliköiltä, et täs olis tällänen tilsu ja tällänen ukkeli. No ei ku hommiin.

Ehkä eniten loppujen lopuks mistä oon hyötynyt tai saanut Porttiteatterista, porttiteatterilaisista ja porttiteatterilaisuudesta on tää meidän yhteisö. Ja sen voima.
Mä oon luonteeltani aika huithapeli ja taustalla suht hc spiidi hommat ja kaikenlaista. Mul on huono keskittymiskyky, “ai kato hieno lintu, täs näkyy noi puun latvat”…
Mulle on portti antanut monena hetkenä motivaation pysyy järjestyksessä. Portti on myös opettanut mua paljon erilaisuudesta ja varsinkin sen hyväksymisestä.
Portti on buustannu mun itsetuntoa monessa asiassa  mm. “soitin” ekaa kertaa yleisön edessä kitaraa.
Mut “taiteilijuudessa” portti on opettanut ehkä eniten. Meidän suvereenit vetäjät ja harjoitukset toki myös esiintymiset on antanut tosi paljon.
Ykkösenä tulee treenit ja palautteet ja hei, kelaa, opetus. Mä oon myös samalla saanut monta vuotta tässä vaivihkaa opetusta näyttelijän työstä.
Tai työskentelystä näyttelijänä. Nyt ku mä täs yritän kelailla, et mitä tää on antanut, mulle tuli tohon rintalastan takana olevaan osastoon tosi lämmin tunne, oikeen läikähti.
Ehkä kuitenkin Porttiteatteri on eniten antanut mulle yhteisön mis oon aina tervetullut, hyväksytty ja mis voin olla sellanen ku oon, paskoineen päivineen. and that`s truly a lot..
Ja onhan täs myös yks toinen juttu. Portti on myös antanut tietynlaisen statuksen. Me tehdään yhdessä tosi tärkeetä ja uraauurtavaa duunii.
Meidät aletaan tuntee mestois, tarkoitan siis yhteistyökumppaneita yms. toimijoita,
joiden kanssa pyritään hoitaa hommaa ja tahoillamme ja omien näkökulmien ja tapojemme kautta jeesaa jengii. “Ola Porttiteatterista moi”.
Tai kuka tahansa Portista moi. Siin on oma klangi. Me ollaan ja kuulutaan johonkin. Ja ennen kaikkea tehdää korkealaatuista taidetta.
Vittu me ei olla mikään terapiaryhmä (vaik salaa ehkä ollaanki). ME ollaan taiteilijoita.

Mä nään Porttiteatterin ensin teatteriryhmänä, taiteilijayhteisönä, joka haluaa sanoa sanottavansa ja joka manifestoi ihmisen loputonta potentiaalia.
Ja onhan tässä toki myös toi sosiaalinen ja vankila aspekti.
Se kuitenkin määrittelee pitkälle sen mitä seuraavassa esityksessä tapahtuu ja antaa oman perspektiivin asioihin mitä käsitellään. Me ei tehdä mitään sosiaalipornoo.
Me tehdään Dokumenttiteatteria missä, BTW myös ollaan aika pulssilla, käsittääkseni.

Ja onhan tämä tällänen saranavaiheen mesta. Ku sä oot leedaamassa ja haluut kelaa uudestaan mitä teet, jatkatko lusimista ja roistoiluu vai haluutsä evoluutioo sun elämään.
Tuut Porttiin ja hiffaat asioita, otat kopin elämästä…. Ei oo pakko lusii jos ei haluu. Toki eihän ilmaisia lounaita oo ja tuomioista selvii lusimalla ym. skeidaa.

Mut jos sä haluut ni me jeesataan kaikessa siinä sivussa, ku taiteillaan ja ollaan ihmisiä toisillemme…

Ai musta jotain… No mä oon virallisesti entinen narkomaani ja nuorisorikollinen. Nykyään 55v yh iskä.
Mut ei oo hommat aina menny niinku se kusi lautaa pitkin. Oon välillä nistahtanu ja ne pussinkulmat on pyöritelty, mut ollu myös yrittäjä ja duunari,
ehkä eniten mä oon sielultani ihan vaan tavallinen rokkari tai dösäkuski tai kokki tai Dr. Love ja Faija.
Mä oon kai ollu monesti jonkun mielestä ihan julma mulkku, mut mul on hento mieli ja suuri sydän. Pyrkinyt pysyy hengissä.

Mutta Tänään mä olen Portin vertsi, vertaisohjaaja. Mul kuitenkin on vahva kokemus siitä miten siviilissä on kivempaa.
Duunin ehkä tärkein homma on se et mä pyrin tekemään uusille tulijoille liittymisen tai tulemisen osaksi ryhmää mahdollisimman helpoksi.

Ja toki myös teatterin promot eri paikkoihin. Vankiloissa työpajahommissa en oo pääsyt vielä pyörii koska tää pöpö tilsu.

Ja kai se oman toiminnan esimerkki tms… Ja et olen tavoitettavissa jos tarvii. Ja Roosan kaa tekeminen et jeesataan jengii kaikis haasteis mitä on ku tullaan takas ihmisten ilmoille.
Siviiliin. Varsinkin noi pidemmän kurssin käyneet ku maailma on todella muuttunut. Jos on tarve niin opetetaan vaik pesee vaatteet ja tiskaamaan sun muut fatta ja kela koukerot CV:t yms.

Ja sit on se et kuuntelen. Se on monesti se tärkein homma. Joskus elämä antaa haasteita ja kummia tilanteita. Muikkeli on jättänyt tai sit onki tullu uus muikkeli.

Kaiken tän kuuleminen kuuluu hommaan. Ja toki koska ollaan päihteetön yhteisö niin ehkä välillä joutuu moderoimaan röökimestan juttui. Et ei kuiva nappailla yms.
Saa olla myös silleen valpas. Me ollaan myös niin eri tilanteessa omien mörköjemme kanssa et mikä on toiselle läppää voi olla toiselle triggeröinti.
Mä haluun kelaa niin, et mun homma on vaan luoda hyvää muudii tai ainaki yrittää.

Olli Miettunen, vertaisohjaaja, Porttiteatteri