Blogi

 27. huhtikuuta 2016

HIENO HOMMA

Portti on avattu ja Kullervo ottanut ensi askeleensa maailmalle. Itse otin 2014 elokuussa melkoisen askeleen kun ilmoittauduin Sörkassa Taittuu ry:n teatteriproduktioon. Se askel johti ”Seitsemän Broidia Sipoosta”-näytelmään, joka oli sikäli vallankumouksellinen, että ensimmäistä kertaa suomalaisen suljetun miesvankilan asukit käsikirjoittivat ja harjoittelivat näytelmän esitettäväksi vankilan ulkopuolisessa, oikeassa teatterissa. Päivääkään en ole mukaan lähtöäni katunut. Sittemmin häippäsin lataamaan akkuja Saimaan syliin, niinku Sulukavalla päin tavataan sanoa. Alkuvuonna kuluvaa lähdin koevapauteen ja samointein ilmoittauduin Porttiteatterin toimintaan mukaan. Toistanpa itseäni kun sanon; Päivääkään en ole katunut! Taide syntyy tuskasta, sanotaan. Sanoisin, että myös tekeminen. Ihanaa, ettei ole ammattilainen. Hienoja ihmisiä olen tavannut, Tuija, Elina, Hanna, Sanna, Saana, Piitsu, Wipi, Ola, Ile, Henkka, Pete, Jari sekä iki-ihana Iina. Teille haluaisin lausua pätkelmän Aaro Hellaakoskea (lyököön minua salama jos se onkin Kaarlo Uskelaa):

Aurinkolaulu

…Aurinko armas

paista vielä hetki,

valaise mun elämäni autio retki,

tee väkirynnäkkö sydäntäni vastaan,

anasta se asunnokses´

sun ainoastaan.

Jotta se surussansa kasvaa voisi,

yöhön astuessaan

kypsempi oisi!

 

Terveisin tasapuolisesti, Timo, Kullervo, vanha